Helsingin Sanomat julkaisi mielipidesivuillaan alla olevan kirjoituksen, joka syntyi susialueilla elävien ja elinkeinoaan harjoittavien karjankasvattajien huolesta. Samainen kirjoitus ei kelvannut julkaistavaksi Maaseudun Tulevaisuus -lehdelle.
—
Ministeriö unohti susivahinkojen ennaltaehkäisyn
Maa- ja metsätalousministeriö kirjasi vuonna 2005 laatimaansa suden kannanhoitosuunnitelmaan, että julkisten varojen käytön painopistettä muutetaan susivahinkojen korvaamisesta susivahinkojen en naltaehkäisyyn. Ennaltaehkäisyn keinoiksi suunnitelmaan kirjattiin mm. susiaitojen jakaminen niitä tarvitseville, kun suojattavan omaisuuden arvo on suurempi kuin aidan hinta. Samassa kannanhoitosuunnitelmassa todetaan, että kannanhoidon perustavoite on varmistaa suden suotuisa suojelutaso.
Ministeriön viimeaikaiset toimet ovat täysin ristiriidassa kannanhoitosuunnitelman kanssa.
Lähes kaikki susivahinkojen ennaltaehkäisyyn ja korvaamiseen varatut rahat suunnataan poronhoitajien ilmoittamien vahinkojen korvaamiseen. Samaan aikaan poronhoitoalueella on sallittu susikannan käytännössä täydellinen poistopyynti. Nykykäytännössä siis sallitaan uhanalaisen lajin hävittäminen ja maksetaan korvauksia sen aiheuttamista vahingoista.
Poronhoitoalueen ulkopuolella laidunkarjaa kasvattavien on ollut kannanhoitosuunnitelmaan kirjatuista kauniista lupauksista huolimatta vaikea saada susiaitoja. Viime vuonna määrärahat kuluivat jo tammikuussa porovahinkojen korvaamiseen. Suden aiheuttamat vahingot karjataloudelle ovat olleet vähäisiä, mutta nämä vähäisetkin vahingot olisi mahdollista estää helposti ja suhteellisin pienin kustannuksin hankkimalla aidat kaikille tarvitseville.
Ministeriön haluttomuus noudattaa itse laatimansa kannanhoitosuunnitelman linjauksia vaikuttaa oudolta. Ministeriö tarjoaa ratkaisua karjankasvattajien huoliin lähinnä poukkoilevalla kaatolupapolitiikallaan. Taantuvan susikannan kohdalla kaatoluvat ovat erittäin kyseenalaisia eivätkä toimi lainkaan kannanhoitosuunnitelman tavoittelemana vahinkojen ennaltaehkäisynä, niiden myöntökin kun vaatii pääsääntöisesti näyttöä jo aiheutuneista merkittävistä vahingoista.
Toisin kuin tärkeimmistä ennaltaehkäisykeinoista kuulee väitettävän, on niin susiaidasta kuin laumanvartijakoiristakin erinomaisia kokemuksia. Kunnollista susiaitaa käyttävät ja laumanvartijakoiria tilalleen hankkineet karjankasvattajat ovat olleet ratkaisuun erittäin tyytyväisiä.
Ministeri Anttila on viestittänyt EU:iin päin, että Suomessa on tehty kaikki voitava petovahinkojen ehkäisemiseksi silloin, kun kaatolupia on myönnetty maksimaalinen määrä. Eikö ministeri ole tietoinen oman ministeriönsä laatimasta kannanhoitosuunnitelmasta ja siihen kirjatuista tavoitteista, kun hänen näkemyksensä susivahinkojen ehkäisemisestä on tällainen? Verrannoksi vielä: summalla, jonka ministeriö tuhlasi sianliharuokareseptien tarjoamiseen netissä, olisi saatu petoaidat ainakin parillekymmenelle hyvin eläimensä hoitavalle karjatilalle.
Sami Lyytinen
Puheenjohtaja
Luonto-Liiton susiryhmä

Hyvä Sami
teet erinoimaista työtä ja otat osaa rohkeasti asioihin joita me maallikot emme edes tiedä!!!!!
On niin helppoa pulostaa kuin vihatakin susia vain “minusta tuntuu” asenteella. Sinä tiedät taustat ja se on korvaamattoman arvokasta meille puolustajille!!
petri