Tämän aamuisessa Ylen aamu-TV:ssä (1) Luonto-Liiton järjestöpäällikkö Sami Säynevirta ja maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Sami Niemi keskustelivat susista. Säynevirta otti keskustelun lomassa mainintana esille asian, joka on monia riistahallintoa ulkopuolisin silmin seurannutta ihmetyttänyt ja josta myös moni susiin ja suurpetoihin asiallisesti suhtautuva metsästäjä on minuun yhteyttä ottanut. Ihmisiä on ihmetyttänyt tappolupiin liittyvä käytäntö, jota he ovat kuvanneet fraasilla: “metsästäjät myöntävät lupia toisilleen”.
Niemi kielsi lupapolitiikkaan liittyvän epäkohdan olemassaolon (2). Hän totesi lupien myönnön olevan virkavastuussa toimivien riistanhoitopiirien hallussa ja ministeriön ohjauksessa. Näin onkin. Riistanhoitopiireille on myönnetty monien silmissä epämääräiseltä näyttävä viranomaisrooli, johon kuuluu mm. suurpetojen tappolupien myöntömahdollisuus.
Maininta viranomaisroolista ei vie mihinkään sitä tosiseikkaa, että koko luparuljanssi pyörii metsästäjäkunnan sisällä, eikä siihen mikään ulkopuolinen taho voi periaatteessa millään tavalla vaikuttaa. Vielä kun muistetaan, että riistanhoitopiirin päällikkö istuu riistanhoitoyhdistysten edustajien muodostaman hallituksen alaisuudessa (hallituksella mahdollisuus erottaa päällikkö), ei kai kukaan kunnioitusta itseään kohtaan tunteva ihminen voi oikeasti sanoa, että yllä esitetty fraasi olisi pelkkää palturia.
Ennustan ja toivon, että Niemen väite riistapuoleen liittyvän viranomaistyön ongelmattomasta luonteesta aloittaa tervehdyttävän keskustelun aiheesta. Kuka ottaa seuraavan painavan puheenvuoron?
Riistahallintoon liittyy vielä se omituisuus, että myös metsästyksenvalvonta on lainsäädännöllä määrätty sille itselleen. Metsästyksenvalvontaa toteuttaa metsästyslain mukaan paikalliset riistanhoitoyhdistykset. Mitäköhän tästä olisi vallan väärinkäytön ehkäisemiseksi asioita järjestykseen laittanut paroni Montesquieu tuumannut?
Riistanhoitoyhdistysten toteuttaman metsästyksenvalvonnan ongelmallisuudesta susien kohdalla kertoo karua kieltään tämän vuoden ensimmäinen esiin tullut suden salakaatotapaus. Epäiltynä on paikallisen riistanhoitoyhdistyksen hallituksen jäsen. Asennoitumisesta metsästäjien oman toiminnan valvontaa kohtaan on myös kuvaavia esimerkkejä. Yhdestä kerroin aiemmassa postauksessani.
(1) Aamu-TV:n lähetyksen susiosio (klikkaa tätä)
(2) Sami Niemelle annan synninpäästön asiassa. Ministeriön virkamies tekee, mitä kulloinkin istuva ministeri käskee.
